Kosteuden kannalta kriittisiä kohtia puu- ja teräsrankaseinissä ovat mm.
- Seinärakenteen puutteellinen tuuletus
- Sisäpuolinen ylipaine (puutteet ilmanvaihdossa)
- Kapillaarikatkon puuttuminen seinärakenteen ja perusmuurin liitoksesta
- Puutteellinen höyryn- tai ilmansulku rakenteen sisäpinnassa
- Ikkunoiden ja läpivientien tiivistykset
- Kylmäsillat
- Huonosti asennetut tai painuneet lämmöneristeet
- Perusmuurin ulkokuori on nostettu puurungon aluspuuta ylemmäksi tai puurunko on maanvaraisen laatan yläpintaa alempana
- Ulkoverhouksen alapää liian lähellä maanpintaa, tippanokka puuttuu.
Kosteusrasitusta vähentävät rakenneratkaisut
Rankarunkoisen ulkoseinän ulkopinnan voi toteuttaa monenlaisella tavalla. Oleellinen teknisen suunnittelun lähtökohta on sadevesitiiveys. Erityistä huomiota tulee kiinnittää liitosten ja läpivientien sadevesitiiveyteen. Liitokset, listoitukset ja muut yksityiskohdat toteutetaan siten, että sateelle alttiit pinnat ovat ulospäin kaltevia, esimerkiksi asentamalla vesipellit.
Paras tapa estää viistosateen vaikutukset julkisivuun on rakentaa räystäät. Puuverhoillussa rakennuksissa suositellaan käytettäväksi vähintään 400 mm leveitä räystäitä.
Tuuli voi kuljettaa vettä myös seinäpintaa pitkin ylöspäin. Ulkoverhouksen läpi päässeen veden on voitava kuivua, joten ulkoverhouksen taakse on järjestettävä toimiva tuuletus. Korkeissa tiiliverhotuissa puurunkoisissa rakennuksissa (yli 10 m korkeat seinät) puurunko tulee suojata esimerkiksi tiiliverhouksen ja tuulensuojan väliin asennettavalla teräsohutlevyistä tehdyllä suojakerroksella, jonka molemmin puolin jätetään tuuletusväli.
Kuva: Periaatekuva seinärakenteiden veden ja kosteudenkulkeutumiseen vaikuttavista tekijöistä. Lähde: Ympäristöministeriön ohje rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta 2020. Sivu 38, kuva 17.
Ilmatiiviys
Rankarunkoisissa seinissä rakenteen ilmatiiviys saadaan aikaan joko kalvomaisilla tai levymäisillä rakennustarvikkeilla, joka toimii käytännössä samalla myös seinärakenteen höyrynsulkuna. Käytetyin ilman- ja höyrynsulku on 0,2 mm paksuinen höyrynsulkumuovi. Höyrynsulku tulee asentaa siten, ettei siihen aiheudu reikiä esim. sähköasennuksista tms. Höyrynsulkukalvon jatkokset sekä liitokset muiden rakennusosien sekä aukkojen ilmanpitäviin kerroksiin tulee toteuttaa vähintään 150 mm limityksin ja puristavalla liitoksella.
Lämmöneristyksen poisjättäminen höyrynsulun sisäpuolelta on aina kosteusteknisesti paras ja turvallisin ratkaisu. Rakennusaikaisen kosteuden tiivistyminen höyrynsulun sisäpintaan tulee huomioida mikäli käytetään höyrynsulun sisäpuoleista lämmöneristettä.
Läpivientien tiivistämiseen on kiinnitettävä huomiota. Höyrynsulkuun tehtäviä reikiä on vältettävä. Läpiviennit on suositeltava toteuttaa solumuovista tehdyn kauluksen avulla, jolloin läpivientien tiivistys tapahtuu polyuretaanivaahdolla.
Rakenteiden kuivuminen
Ulkoverhouksen taakse joutuneiden vuotovesien poistaminen rakenteesta järjestetään vaakasuuntaisista liitoksista.
Ulkoverhouksen taakse on järjestettävä riittävä tuuletusväli, jonka on oltava vähintään 20 mm, on oltava avoinna ala- ja yläpäästään sekä ikkuna- ja oviaukkojen kohdalla. Suositeltava on, että tuuletusvälistä on yhteys ulkoilmaan joka kerroskorkeudelta.
Jos puurankarakenteen ulkoverhouksena käytetään rapattua julkisivua, on rappaus tehtävä tuuletetun levyrakenteen päälle. Tuulettumatonta eristerappausrakennetta ei tule käyttää puurakenteisessa ulkoseinässä.