Suuri osa rakenteista sisältää ns. rakennuskosteutta. Rakennekosteuden lähteitä ovat rakennusmateriaalin valmistuksessa käytetty vesi, rakennusaikainen sade sekä rakentamisen aikainen vedenkäyttö. Rakenteiden kuivatustarve riippuu siitä aiheuttaako rakenteessa oleva kosteus kosteusvaurioita rakenteelle ja poistuuko vesi rakenteesta tarpeeksi nopeasti ilman kuivatusta. Alla olevassa kuvassa on esitetty rakenteen kuivatustarpeen arviointiprosessi.

Tyypillisiä kuivattavia rakenteita ovat päällystettävät tai pinnoitettavat betonirakenteet, joiden tulee kuivua päällystemateriaalin edellyttämän kriittisen kosteusarvon alapuolelle ennen päällystystyötä. Tarve kuivatukselle syntyy, kun rakenteen kuivumisaika-arvio on suurempi kuin rakentamisaikataulussa varattu aika.

Kun työvaihe, esimerkiksi tasoitustyö, tuo työmaalle kosteutta on se kuivattava tai tuuletettava pois. Myös vesivahingot ja puutteellinen suojaaminen voivat aiheuttaa kuivatustarpeen.

Kuivatustapoja ovat ilmanvaihtoon perustuva avoin järjestelmä, ilman kuivatukseen perustuva suljettu järjestelmä sekä rakenteiden pienialaiseen lämmittämiseen perustuva pikakuivatus. Kuivatuksessa tulee aina varmistaa, että sisäilmassa on riittävä kapasiteetti vastaanottaa kosteutta rakenteista. Toisin sanoen sisäilman tulee olla riittävän lämmin ja kuiva.

Rakenteiden kuivattaminen vie aikaa ja energiaa ja siitä aiheutuu kustannuksia, joten kuivatustarvetta pienennetään ensisijaisesti suojauksin ja materiaalivalinnoilla. Rakenteiden järkevällä kuivattamisella voidaan kuitenkin saavuttaa kustannussäästöjä, jotka muodostuvat rakennusajan lyhenemisestä, myöhemmin tapahtuvien kosteusvaurioiden vähenemisestä sekä kuivatukseen käytetyn kokonaisenergiamäärän pienentymisestä.

Kuvassa on esitetty rakenteen kuivatustarpeen arviointiprosessi.