Toimenpiteet

Näytepalamenetelmä

Näytepalamenetelmässä näytteet on otettava oikealta syvyydeltä ja riittävän kaukaa työstön reunasta. Lähde: RT14-10984 Betonin suhteellisen kosteuden mittaus.

Näytepalamittaus on porareikämenetelmää nopeampi, luotettavampi ja sitä tulee käyttää, kun rakenteen lämpötila ei ole lähellä rakenteen käyttölämpötilaa +20 °C. Näytepalamittauksessa suurin virhetekijä on, että kosteutta ehtii haihtumaan näytteenoton yhteydessä.

  1. Rakenteeseen tehdään kuoppa arviointisyvyyteen
    1. poraamalla 1016 mm poranterällä 100150 mm reikiä ympyrän kaareen muotoon
    2. käyttämällä kuivaporauskruunua
  2. Arviointisyvyys tarkistetaan mittaamalla.
  3. Syvyyden ollessa oikea, pinnasta piikataan taltalla murusia materiaalista.
  4. Murusilla täytetään 1/3 koeputken tilavuudesta.
  5. Mittausanturi viedään koeputkeen.
  6. Koeputki tiivistetään.
  7.  Koeputki näytepaloineen siirretään +20 °C vakiolämpötilaan ja annetaan tasaantua 2 – 12 tuntia mittalaitteen ohjeiden mukaisesti.

 

Porareikämenetelmä

Betonirakenteen suhteellisen kosteuden mittaaminen porareikämenetelmällä. Lähde: RT14-10984 Betonin suhteellisen kosteuden mittaus.

Porareikämenetelmässä kosteutta mitataan rakenteeseen poratusta 16 mm halkaisijaltaan olevasta, puhdistetusta, tiivistetystä ja kosteudeltaan tasaantuneesta porareiästä.

  1. Porareiät porataan mittaussyvyyteen 16 mm terällä.
  2. Porareikä puhdistetaan pölystä imurilla tai paineilmalla.
  3. Porareikään asetetaan suojaputki
  4. Suojaputken esiin jäävän tyven ja alustan liitos tiivistetään kitillä.
  5. Suojaputken pää tiivistetään kitillä tai tulpalla.
  6. Porareiän kosteuden annetaan tasaantua 3 – 7 vuorokautta.
  7. Kalibroitu mittapää asennetaan putkeen ja tiivistetään.
  8. Kosteuden annetaan tasaantua reiässä 1 – 24 tuntia, kosteusmittarin käyttöohjeen mukaisesti.
  9. Mittapää kytketään mittauslaitteeseen, josta luetaan suhteellinen kosteus sekä lämpötila.

Rakenteista tehtävät mittaukset

Rakenteen kosteusmittausten tuloksia on verrattava kuivumisaika-arvioon.Rakenteista mitataan lämpötilaa ja kosteutta. Rakenteen lämpötiloja seurataan, koska lämpötilalla

  • on suuri merkitys kuivumisnopeuteen
  • on suuri merkitys suhteellisen kosteuden mittausten luotettavuuteen
  • pystytään seuraamaan betonin lujuudenkehitystä.

Rakenteiden kosteusmittaukset ovat luotettavimmat, kun rakenteen lämpötila on +15  +25°C. Rakenteen sisällä tapahtuvat kosteusliikkeet hidastuvat merkittävästi kun rakenteen lämpötila laskee alle + 15 °C:n, mikä aiheuttaa epävarmuutta mittaukseen.

Rakenteen sisälämpötilan mittaukseen soveltuvat tavanomaiset nestelämpömittarit tai elektroniset lämpömittarit. Rakenteen sisälämpötilaa voidaan arvioida myös pintalämpötilaa seuraamalla. Nestelämpömittareiden käyttö vaatii mittauspisteiksi rakenteeseen asennetut putket. Elektroniset mittarit toimivat rakenteeseen asennettujen antureiden avulla. Mittauspisteet on valittava niin, että rakenteen kylmistäkin osista saadaan luotettava tieto lämpötilasta. Rakenteen kylmimpiä osia ovat nurkat sekä kylmäsiltoja muodostavat tukialueet.

Rakenteen pintalämpötiloja mitataan, kun rakennetta lämmitetään paikallisesti esimerkiksi infrapunasäteilijöiden avulla. Betonin sisälämpötilan on havaittu olevan mittauksissa noin 5 °C pintalämpötilaa alhaisempi.

Rakenteen kosteuden mittaaminen

Rakennekosteusmittaukset perustuvat yleensä suhteellisen kosteuden mittaukseen. Mittauksen suorittajalla tulee olla riittävät tiedot mittalaitteen toimintatavoista, mittaustuloksiin vaikuttavista tekijöistä sekä mitattavan rakenteen tai materiaalin toimivuudesta ja ominaisuuksien vaikutuksesta mittaukseen. Mittauksissa tehdyt virheet ja epävarmuustekijöiden huomiotta jättäminen voivat vaikuttaa oleellisesti mittaustuloksiin.

Pintakosteusilmaisinta voidaan käyttää mm. apuvälineenä suhteellisen kosteuden mittauspisteiden sijainnin määrityksessä. Huomioon tulee ottaa, että pintakosteusilmaisin ei suoraan mittaa rakenteen suhteellista kosteutta vaan tulkitsee kosteuspitoisuutta materiaalin sähköisistä ominaisuuksista. Mittatarkkuutta vaativissa mittauksissa, kuten pinnoitettavuusmittauksissa, käytetään tyypillisesti porareikä- ja näytepalamenetelmää.

Rakenteen suhteellisen kosteuden mittaaminen

Rakenteista tehdään seurantamittauksia, joiden avulla voidaan tarkastella, miten rakenteiden kuivaminen etenee. Pinnoitettavista ja päällystettävistä betonirakenteista tehdään tyypillisesti lähtötaso- ja seurantamittauksia ennen päällystettävyyden määrittelyn mittauksia. 

Rakenteiden kosteusmittaukset aloitetaan kun rakennuksen runko, ikkunat ja vesikatto ovat valmiit ja rakennus on tiivis sekä rakennuksen kuivamiseen tähtäävä lämmitys on aloitettu. Selvästi märkää rakennetta ei kannata mitata, sillä mittapäiden kalibrointi voi kärsiä yli 95 % kosteudesta.

Seurantamittaukset tehdään tapauskohtaisesti olosuhteista riippuen. Lähtötilanteen ja jatkuvan seurannan mittausten tarkoituksena on todeta kuivuminen. Tyypillisesti seurantamittauksia tehdään vähintään kaksi viikko ennen kuin rakenne päällystetään. Ennen pinnoitus- ja päällystämistöiden aloitusta tehdään kattavampi ja tarkempi mittaus, jonka avulla tarkastetaan, että rakenne on kuiva ja valmis päällystämiselle.

Mittaustyössä tulee olla erityisen huolellinen. Mittauksen suorittajalla tulee olla riittävät tiedot ja taidot mittauksien tekemiseen. Suhteellisen kosteuden mittausmenetelmissä on mm. tarkistettava, että

  • laitteiden kalibrointiväliä noudatetaan
  • näyte otetaan oikealta syvyydeltä
  • näytteenottomenetelmää noudatetaan tarkasti ja että tyypilliset virhelähteet eliminoidaan.

Mittausmenetelmät on esitetty tarkemmin mm. RT-ohjekortissa RT 103333 Betonin suhteellisen kosteuden mittaus (2021) ja sahatavaran kosteuspitoisuuden määrittämistä standardin SFS-EN 13183 kolmessa eri osassa.

Betonin suhteellisen kostauden mittausmentelmiä ovat RT 103333 (2021) mukaan

  • porareikämittaus (rakenteeseen porattava reikä, kertaluontoinen)
  • näytepalamittaus (rakenteesta otettavat näytepalat, kertaluontoinen)
  • jaksoittain luettavat seurantamittaukset (rakenteessa jatkuvasti oleva tai mittausta varten asennettu mittauspää, määräajoin)
  • jatkuvatoimiset seurantamittaukset (rakenteessa pysyvästi oleva mittauspää, jatkuvatoiminen)

Puun kosteuden mittausmenetelmiä ovat mm.

  • kuivatus-punnitusmentelmä (näytepala, joka punnitaan ja kuivataan uunissa)
  • piikkimittarit (perustuu puun sähkönjohtavuuteen)
  • porareikämenetelmä

Huomioon kannattaa ottaa että mittaaja tai mittausjärjestelmän asentaja vastaa toimittamistaan tiedoista tapauskohtaisesti määriteltävän toimeksiannon mukaisesti.

Mittauspisteiden valinta

Mittauspiste koostuu useammasta otoksesta. Mittaukset tulee tehdä vähintään kohdista, joissa rakennekosteuden oletetaan olevan suurin ja pienin. Tyypillisesti rakennekosteus on suuri kulkureittien ja saumojen kohdlla. Tuloksen luotettavuuden vuoksi mittauspisteitä tulee olla jokaisessa huoneessa 2 – 4 kpl.