Kosteusmittaussuunnitelma
Oleellinen osa kosteusmittauksia on kosteusmittausten suunnittelu osana kosteudenhallintasuunnitelmaa. Kosteusmittaussuunnitelmassa määritellään mm. seuraavat asiat
- kohteessa tehtävät mittaukset
- mittausmenetelmä ja käytetty kalusto
- mittauslaitteiden kalibrointi
- henkilösertifioitu kosteusmittaaja, jolla riittävästi kokemusta kosteuksien mittaamisesta
- mittausten aikataulu, laajuus ja missä tarvittavat mittauspisteet sijaitsevat.
Kosteusmittaussuunnitelman laatii kosteudenhallinnasta vastaava taho, vastaava työnjohtaja tai asiantuntija, esimerkiksi sama henkilösertifioitu kosteusmittaaja, joka suorittaa mittauksetkin.
Mitä mitataan
Kosteudenhallintaan ja kosteusmittauksiin liittyviä mittaustapoja ovat sisäilman lämpötila- ja kosteusmittaukset sekä rakennekosteusmittaukset. Työmaan sisäilman lämpötila- ja kosteusmittaustuloksien perusteella voidaan tehdä päätös mahdollisesta sisälämpötilan nostamisesta tai laskemisesta. Mittaukset tukevat myös päätöksiä siitä, tulisiko ilmanvaihtoa lisätä tai vähentää sekä mahdollisesti ottaa ilmankuivaajia käyttöön.
Mistä mitataan
Kosteustarkastuskierroksilla rakenteissa havaitut kosteat kohdat tulee dokumentoida riittävällä tarkkuudella kosteusmittausten suunnittelun tueksi. Kosteusmittaukset tulisikin suorittaa juuri näistä kohdista. Kun mittaukset tehdään kohdista, joihin kosteutta on kertynyt eniten, voidaan varmistua tarpeeksi siitä, että myös rakenteen muut kohdat ovat riittävän kuivat. Oikeiden mittauskohtien valinta tuo siten lisävarmuutta kosteusmittausten tuloksiin.
Kosteuden mittaamiseksi rakenteeseen joudutaan poraamaan mittausreikä tai ottamaan koepaloja. Tällöin rakenteeseen jää näkyviä jälkiä. Koska mittaukset rikkovat mitattavia rakenteita ja ovat suhteellisen vaativia, mittauspisteiden lukumäärä pidetään rajallisena. Mitattavat kohdat valitaan esimerkiksi pintakosteusmittausten, riskiarvioiden ja aistihavaintojen avulla. Lisäksi voidaan tehdä lisämittauksia tai perustaa mittauskohtien valinta täysin aiempien vastaavien rakenteiden mittauskokemuksille. Tavoitteena on kyetä valitsemaan rakenteen todellista kosteutta edustava mittauspiste.
Mittausajankohdat
Ensimmäinen rakennekosteusmittaus tulisi tehdä heti, kun rakennuksen vaippa on saatu suljettua ja kohteeseen on saatu lämmöt päälle. Tällöin saadaan käsitys rakenteiden sen hetkisestä kosteustilasta ja mahdollisesta kuivatustarpeesta. Rakenteista tehtävien seurantamittausten avulla seurataan, onko rakenteiden kuivaminen edennyt toivotussa aikataulussa. Seurantamittaukset on syytä tehdä tapauksesta ja olosuhteista riippuen joko kaksi viikkoa ennen päällystämistöiden aloitusta tai tarvittaessa useamminkin. Viimeinen, kattavampi ja tarkempi mittaus ennen päällystämistyön aloitusta viimeistelee seurannan varmistaen, että rakenne todellakin on kuiva ja päällystettävissä.
Rakennusaikana kosteusmittaukset tehdään betonirakenteille, mutta mittauksia voidaan tehdä muillekin materiaaleille. Yleensä betonirakenteet, joille tehdään kosteusmittaus, päällystetään tai pinnoitetaan. Betonirakenteiden tulee alittaa pinnoitusmateriaalin asettama alustan suhteellisen kosteuden yläraja, jotta pinnoitusmateriaali ei vaurioituisi tai rakenteeseen ei syntyisi kosteusvauriota myöhemmässä vaiheessa. Betonin kosteuden mittauksessa tulee olla tarkka. Virheet mittauksessa voivat aiheuttaa turhaa odottelua tai johtaa kosteusvaurioon. Kosteusmittauksiin on hyvä ryhtyä hyvissä ajoin ennen pinnoitus- ja päällystämistöitä.
Mittausten suorittaminen
Rakennekosteusmittaukset tehdään yleensä mittaamalla rakenteeseen poratusta mittausreiästä tai rakenteesta otetusta koepalasta suhteellinen kosteus. Mittaustyöhön tulee käyttää kalibroituja mittalaitteita ja mittaustyössä tulee olla erityisen huolellinen. Mittaajalla tulee olla riittävät tiedot mittalaitteen toimintatavoista, mittaustuloksiin vaikuttavista tekijöistä sekä mitattavan rakenteen tai materiaalin toimivuudesta ja ominaisuuksien vaikutuksesta mittaukseen.
Pintakosteusmittari
Pintakosteusmittarilla voidaan mitata materiaalin arvioitua kosteutta pintamateriaalia rikkomatta. Mittarin toiminta perustuu kuivan ja kostean materiaalin sähkönjohtavuuden eroihin. Mittauksia tehtäessä pintakosteudenmittarilla tulokset ovat vain suuntaa-antavia, koska rakenteen materiaalien, rakenteessa olevien raudoitteiden tai vesi- ja sähköjohtojen vuoksi materiaalin sähkönjohtavuus voi poiketa mittarin käyttämästä oletuksesta. Mittarin tulokset voivat osoittaa kosteampia tai kuivempia arvoja kuin mitä materiaali todellisuudessa on. Pintakosteusmittarilla suoritetut mittaukset joudutaan vielä varmistamaan mittaustavoilla, jotka eivät ole yhtä häiriöherkkiä.
Kuivatus-punnitusmenetelmä
Kuivatus-punnitusmenetelmällä kohteesta otettu mahdollisimman häiriintymätön materiaalinäyte punnitaan. Punnituksen jälkeen materiaalinäyte kuivataan ja punnitaan uudelleen. Materiaalin absoluuttinen kosteuspitoisuus saadaan punnitustulosten erotuksena. Menetelmä on luotettava, mutta tulos ei kerro koepalan tai rakenteen suhteellista kosteutta.
Laitteisto
Suhteellisen kosteuden mittalaitteistoon kuuluvat mittauspäät ja näyttölaite, sekä kaapeli, jolla mittauspäät yhdistetään laitteeseen. Mittauspään sisällä on kosteus- ja lämpötila-anturit. Suhteellinen kosteus mitataan puhdistetuista ja tiivistetyistä mittausrei'istä. Mittausreiät porataan mitattaviin kohtiin, reiät puhdistetaan ja reikiin asennetaan mittausputket. Mittausputken ja betonin sauma sekä mittausputken avoin pää tiivistetään. Reikien kosteuden annetaan tasaantua 3–7 päivää, jonka jälkeen mittauslaitteiston mittauspäät asennetaan ja tiivistetään mittausputkiin. Mittausreikien kosteuden annetaan tasaantua vähintään puolen tunnin ajan. Tämän jälkeen mittauspää kytketään näyttölaitteeseen ja lukema kirjataan mittauspöytäkirjaan.