Rakenteista mitataan lämpötilaa ja kosteutta. Rakenteen lämpötiloja seurataan, koska lämpötilalla
- on suuri merkitys kuivumisnopeuteen
- on suuri merkitys suhteellisen kosteuden mittausten luotettavuuteen
- pystytään seuraamaan betonin lujuudenkehitystä.
Rakenteiden kosteusmittaukset ovat luotettavimmat, kun rakenteen lämpötila on +15 – +25°C. Rakenteen sisällä tapahtuvat kosteusliikkeet hidastuvat merkittävästi kun rakenteen lämpötila laskee alle + 15 °C:n, mikä aiheuttaa epävarmuutta mittaukseen.
Rakenteen sisälämpötilan mittaukseen soveltuvat tavanomaiset nestelämpömittarit tai elektroniset lämpömittarit. Rakenteen sisälämpötilaa voidaan arvioida myös pintalämpötilaa seuraamalla. Nestelämpömittareiden käyttö vaatii mittauspisteiksi rakenteeseen asennetut putket. Elektroniset mittarit toimivat rakenteeseen asennettujen antureiden avulla. Mittauspisteet on valittava niin, että rakenteen kylmistäkin osista saadaan luotettava tieto lämpötilasta. Rakenteen kylmimpiä osia ovat nurkat sekä kylmäsiltoja muodostavat tukialueet.
Rakenteen pintalämpötiloja mitataan, kun rakennetta lämmitetään paikallisesti esimerkiksi infrapunasäteilijöiden avulla. Betonin sisälämpötilan on havaittu olevan mittauksissa noin 5 °C pintalämpötilaa alhaisempi.
Rakenteen kosteuden mittaaminen
Rakennekosteusmittaukset perustuvat yleensä suhteellisen kosteuden mittaukseen. Mittauksen suorittajalla tulee olla riittävät tiedot mittalaitteen toimintatavoista, mittaustuloksiin vaikuttavista tekijöistä sekä mitattavan rakenteen tai materiaalin toimivuudesta ja ominaisuuksien vaikutuksesta mittaukseen. Mittauksissa tehdyt virheet ja epävarmuustekijöiden huomiotta jättäminen voivat vaikuttaa oleellisesti mittaustuloksiin.
Pintakosteusilmaisinta voidaan käyttää mm. apuvälineenä suhteellisen kosteuden mittauspisteiden sijainnin määrityksessä. Huomioon tulee ottaa, että pintakosteusilmaisin ei suoraan mittaa rakenteen suhteellista kosteutta vaan tulkitsee kosteuspitoisuutta materiaalin sähköisistä ominaisuuksista. Mittatarkkuutta vaativissa mittauksissa, kuten pinnoitettavuusmittauksissa, käytetään tyypillisesti porareikä- ja näytepalamenetelmää.
Rakenteen suhteellisen kosteuden mittaaminen
Rakenteista tehdään seurantamittauksia, joiden avulla voidaan tarkastella, miten rakenteiden kuivaminen etenee. Pinnoitettavista ja päällystettävistä betonirakenteista tehdään tyypillisesti lähtötaso- ja seurantamittauksia ennen päällystettävyyden määrittelyn mittauksia.
Rakenteiden kosteusmittaukset aloitetaan kun rakennuksen runko, ikkunat ja vesikatto ovat valmiit ja rakennus on tiivis sekä rakennuksen kuivamiseen tähtäävä lämmitys on aloitettu. Selvästi märkää rakennetta ei kannata mitata, sillä mittapäiden kalibrointi voi kärsiä yli 95 % kosteudesta.
Seurantamittaukset tehdään tapauskohtaisesti olosuhteista riippuen. Lähtötilanteen ja jatkuvan seurannan mittausten tarkoituksena on todeta kuivuminen. Tyypillisesti seurantamittauksia tehdään vähintään kaksi viikko ennen kuin rakenne päällystetään. Ennen pinnoitus- ja päällystämistöiden aloitusta tehdään kattavampi ja tarkempi mittaus, jonka avulla tarkastetaan, että rakenne on kuiva ja valmis päällystämiselle.
Mittaustyössä tulee olla erityisen huolellinen. Mittauksen suorittajalla tulee olla riittävät tiedot ja taidot mittauksien tekemiseen. Suhteellisen kosteuden mittausmenetelmissä on mm. tarkistettava, että
- laitteiden kalibrointiväliä noudatetaan
- näyte otetaan oikealta syvyydeltä
- näytteenottomenetelmää noudatetaan tarkasti ja että tyypilliset virhelähteet eliminoidaan.
Mittausmenetelmät on esitetty tarkemmin mm. RT-ohjekortissa RT 103333 Betonin suhteellisen kosteuden mittaus (2021) ja sahatavaran kosteuspitoisuuden määrittämistä standardin SFS-EN 13183 kolmessa eri osassa.
Betonin suhteellisen kostauden mittausmentelmiä ovat RT 103333 (2021) mukaan
- porareikämittaus (rakenteeseen porattava reikä, kertaluontoinen)
- näytepalamittaus (rakenteesta otettavat näytepalat, kertaluontoinen)
- jaksoittain luettavat seurantamittaukset (rakenteessa jatkuvasti oleva tai mittausta varten asennettu mittauspää, määräajoin)
- jatkuvatoimiset seurantamittaukset (rakenteessa pysyvästi oleva mittauspää, jatkuvatoiminen)
Puun kosteuden mittausmenetelmiä ovat mm.
- kuivatus-punnitusmentelmä (näytepala, joka punnitaan ja kuivataan uunissa)
- piikkimittarit (perustuu puun sähkönjohtavuuteen)
- porareikämenetelmä
Huomioon kannattaa ottaa että mittaaja tai mittausjärjestelmän asentaja vastaa toimittamistaan tiedoista tapauskohtaisesti määriteltävän toimeksiannon mukaisesti.
Mittauspisteiden valinta
Mittauspiste koostuu useammasta otoksesta. Mittaukset tulee tehdä vähintään kohdista, joissa rakennekosteuden oletetaan olevan suurin ja pienin. Tyypillisesti rakennekosteus on suuri kulkureittien ja saumojen kohdlla. Tuloksen luotettavuuden vuoksi mittauspisteitä tulee olla jokaisessa huoneessa 2 – 4 kpl.