Riskienhallintaprosessin avulla tunnistetaan kosteudenhallinnan kannalta epävarmat alueet, rakenteissa usein toistuvat riskit ja määritetään riskien torjunnan vastatoimet.
Kosteusriskien hallintaprosessi koostuu kolmesta vaiheesta
1. Kosteusriskien tunnistaminen
Etsitään ja tunnistetaan kosteusteknisesti ongelmalliset rakenteet ja rakennedetaljit. Apuna arvioinnissa voi käyttää Kuivaketju10 -toimintamallin riskirakenteita. Tunnistetaan kosteustekniset erityistä huomiota vaativat rakenteet, kuten monimuotoinen julkisivu, loivien vesikattorakenteiden liitokset ja tasoerot sekä rakennuksen vaipan läpiviennit.
Kun kosteusriskit on tunnistettu, on tärkeää kartoittaa kosteusriskien syyt ja seuraukset. Eri syihin voidaan varautua sopivilla toimilla. Tunnistamalla kosteusriskien seuraukset, pystytään määrittelemään miten vakavasta kosteusriskistä on kysymys.
Kaikkien kosteusriskien toteutumista ei pystytä ennaltaehkäisemään. Vakavat kosteusriskit pyritään torjumaan ja pienempien kosteusriskien mahdollisiin seurauksiin varautumaan.
2. Kosteusriskien arviointi
Kosteusriskit luokitellaan sen mukaan, miten hyvin rakenteet kestävät kosteusrasitusta ja miten paljon ne altistuvat kosteusrasitukselle. Tunnistetuille kosteusriskeille arvioidaan toteutumisen seuraukset sekä todennäköisyys. Kosteusriski pienenee parantamalla olosuhteita tai käyttämällä paremmin kosteutta kestäviä materiaaleja.
3. Kosteusriskien torjunta ja riskeihin varautuminen
Riskit pyritään ensisijaisesti ennalta ehkäisemään. Mikäli riskiä ei voida kokonaan poistaa, mietitään miten toimitaan riskin toteutuessa. Kaikkia kosteusriskejä ei voida poistaa, mutta niiden toteutumistodennäköisyyttä ja vaikutuksia voidaan pienentää. Toimenpiteet kohdistetaan niihin rakennusosiin ja rakenteisiin, joiden vaurioitumisriski on suurin.